Liput liehuen lähdimme matkaan, pian tapaamme kukin oman kummilapsemme. Tämän(kin) vuoksi tänne tultiin!
Mutta koska kyseessä on opintomatka, niin toki ensin asiaa. Tällä kertaa vierailimme Kirewan terveysasemalla. Se on kolmostason terveysasema. Se antaa ensiapua, toimii neuvolatoiminnoissa, antaa terveyskasvatusta, hoitaa rokotukset ja hoitaa synnytyksiä.
Tässä on terveysaseman henkilökuntaa. Oikealta johtaja, sitten kaksi kätilön, laboratorion hoitaja/teknikko ja tilastojen ylläpitäjä, olisikohan jonkinlainen sihteeri.
Tässä vastaanotolle tulijoita. Heistä kirjataan tiedot ylös, punnitaan, mitataan käsivarren ympärysmitta ja muuta tärkeää ja ohjataan oikeaan paikkaan.
Kirjaukset ovat isossa viikossa ja nämä sitten oli 'tilastoitu' toimistohuoneeseen. Äitiysneuvola toimi yhdessä huoneessa, taisi johtajallakin olla oma huoneensa.
Synnytyssali oli myös, siellä muutama sänky ja patjat, eipä juuri muuta. Osastolla makoili nuori äiti vuorokauden ikäisen vauvansa kanssa. Siinä me vain kaikessa rauhassa kävimme vuorollaan ihastelemassa pikkuvauvaa ja kuvaamassakin heitä. Äiti vain hymyili, antoi luvan kuvaukseen ja kurkkaamiseen.
Tämä oli siis kolmannen tason terveydenhuollon toimintaa. Paikalla oli myös ykköstasolla toimijoita, vapaaehtoisia, jotka kulkivat kylissä, tunsivat siellä asuvat ja antoivat valistusta. He toimivat tämän keskuksen ja kylien linkkinä. Neljäs taso on aluesairaala, jossa hoidetaan sairauksia. Jos keskuksessa todetaan hoidon tarve, asiakas passitettiin hoitoon. Ambulanssin keskukselle ei ole, ja kyydin joutuukin itse järjestämään ja kustantamaan.
Oli vaikea keskittyä tämän jälkeen, kun istahdimme puunvarjoon hetkeksi ja meille kerrottiin että osa kummilapsista on jo saattajineen paikalla, istuen puun toisella puolella! Minä tunnistin tytön heti. Keskustele siinä sitten terveydenhuollosta! Vaikea rasti.
Lopulta! Meidän kummityttömme nimi sanottiin ensimmäisenä ja tyttö kapsahti suoraan syliin! Veimme tuolit toisen puun suojaan ja saimme sinne osan perheestä. Yllätys oli melkoinen, kun äiti kantoi vauvaa sylissään! Perheen nuorin jäsen on ainoa poika, nyt 8 kk ikäinen. Hänellä on kolme vanhempaa sisarusta, 9- ja 11- vuotiaan ja Mary, kummityttömme. Muutamia tiedon hataruuksia oli muutenkin, luulimme Marin olevan 17-vuotias, mutta ikä olikin kuulemma 15 v.
Rupattelimme pitkään, isä osasi hyvin englantia ja oli tosi aktiivinen kysyessään meidän elämästämme Suomessa. Vaikea hänen oli kuitenkin kaikkia asioita ymmärtää, kuten miten ihmeessä niin kylmässä voi pärjätä. Olikohan kukaan perheestä ollut poissa kotiseudulltaan eläissään?
Kenttälounaan söimme muun perheen tapaan sormin. Riisiä ja papukastiketta, ei se ihan kommelluksitta sujunut.
Illalla ei pääkopassa toiminut mikään. Oli aika raskas iltapäivä, joskin ihana!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti