Edinburgh Yarn Fest maaliskuussa 2018

   Edinburgh Yarn Fest  pidettiin maaliskuussa Edinburgh Corn Exchangella. Tämä matka oli sovittu aikaa sitten ystäväpariskunnan kanssa - miehet eivät meitä päästäneet yksin matkalle 😄. Me saimme rauhassa tutustua festareihin ja miehet Edinburghiin.

Lensimme Norwegian aamulennolla Hki-Kööpenhamina-Edinburgh  keskiviikkona, olimme paikanpäällä iltapäivästä. Etsimme hotellimme  ja kävimme taloksi. Tulopäivänä käyskentelimme ympäriinä ja vain orientoiduimme tulevaan.

Bussi Corn Exchangeen meni hotellimme edestä, kunhan ensin pähkäilimme kummalta puolelta. Tulimme ajoissa paikalle ja jouduimme odottamaan noin vartin ennen kuin saimme rannekkeemme ja pääsimme sisään. Sitten olimmekin ihan karkkikaupassa.

Ystäväni oli pukeutunut kutomaansa Zweigiin - onneksi minä olin ottanut villatakin päälleni - Jonna Hoon Morning Fog omilla mausteilla (Laine Magazine). Pusero sai ihastelevia katseita. Villatakkini suunnittelija Jonna ei hoksannut, että minä kuljin hänen ohjeellaan tehdyssä villatakissa - enkä minäkään siinä juteltuamme sitä ymmärtänyt sanoa. Malli oli nimittäin hyvä, sen jälkeen siitä on valmistunut myös yksi villatakki, jonka tyttäreni pihisti kaapistani meidän matkamme aikana.

Hallissa oli tilaa, samoin neulomapisteissä, oli tosi hienoa istua melkein Nancy Marchantin pöydässä - no hän kävi hakemassa tavaransa siitä, ja minä kiitin häntä ihanista brioche-malleista. Pääsin myös kuvaan Stephen Westin kanssa - nuori ja pitkä salskea mies sai mamman pasmat sekaisin.

Toinen päivä ei ollut ihan yhtä mukava. Paikka oli tupaten täynnä, takkien luovutus tökki ja istumapaikkoja ei juurikaan riittänyt. Kannattaa siis satsata siihen torstaihin. Mutta minulla oli nyt oma Zweigini päällä, nyt minä sain huomiota ja puseroa kehuttiin. Tasapuolisesti siis jaoimme saamamme huomion.

Lauantain vietimme Skotlannin ylämailla Rabbies Toursin päivän matkalla. Koska olimme palelleet jo edellisenä iltana kaupungilla ollessa, varustauduimme melkein kaikella mitä mukanamme oli: paksuimmilla villapaidoilla, huiveilla, legginseillä, villasukilla, pipoilla, hanskoilla. Oikeasti me kyllä kuvittelimme siellä olevan hiukan lämpimämpää - vain minulla oli tikkivuorinen takki, muilla parkatakit ja kevyttopat. Sinä päivänä Brittein saarille iski kylmä aalto ja lumisateet. Pahin puuro taisi tulla etelään, mutta kova tuuli ja nollan tienoilla ollut lämpötila tekivät tehtävänsä. Lisäksi hiukan arvelutti kuskin kaasujalka - olikohan autossa nastoja? Tuskin ja lumi tuiskusi tielle kinoksiksi. Mutta matka oli hieno ja illalla sitten oli aikaa lämmitellä.

Hotelli oli hyvä, ei siinä mitään. Ainoa lämmitys oli lämpöilmapumppu ulko-oven yläpuolella. Kun sen laittoi noin 30:een asteeseen, oli hetken huoneilma 20:n sentin yläpuolelta lämmin - lattia oli jäätävän kylmä, samoin vessa. Kuuma suihku ja peiton alle täysissä tamineissa lämmitti.

Sunnuntaina vielä Edinburghin linnakäynti hyytävässä tuulessa ja n. nollan kelissä. Tuiskutteli luntakin jossain kohtaa. Nyt aloimme jo olla karaistuneita ja pitäydyimme tämän tästä sisätiloissa lämmittelemässä.

Maanantai-aamuna sitten lähtö Norwegianilla Suomeen Oslon kautta.
Hyvä reissu.
Lankajutut voit lukea Neulefriikin blogista.  

STAND UP AND LIVE!

Sami Hedberg on kerännyt Busian nuorille oman nuorisotalon. Tosi hieno talo, siellä oli jopa vesiklosetti, vaikkakin reikä lattiassa tyylinen. Mutta upea ja uusi.
Käyttäjien mukaan tarpeellinen ja toimiva. Seurasimme dialogia poliisin, hallinnon, kirkon, opettajien yms. edustajien kesken. Prosessi on edennyt niin, että ensin arvioitu ongelmia, sitten valittu kehittämiskohteet ja nyt oli seuranta, mihin ollaan päästy. Kokous sujui hyvin, pehmustetuilla tuoleilla saattoi istua mukavasti.

Busiassa ongelmana on lastenhyväksikäyttö, väkivalta ja katulapset. Kuulimme hyvän tarinan miten katulapsia on pelastettu.

Tämä herra on entinen katulapsi. Nyt hän on nuortentalolla toimivan bändin jäsen. WV hankki soittimia ja bändi alkoi harjoitella. Edistystä on kuulemma tapahtunut ja bändillä on keikkojakin.

Näissä seuraavissa kahdessa kuvassa on WV: n sponsoroimat sadevesikeräimet ja rakennus. Nämä ovat IV tason terveyskeskuksessa.

 WV on kouluttanut myös yhteisöihin ravintoneuvojia

 Kuvan rouva järjestää rouville ruuanlaittokursseja, miten perheen ruuasta saisi tarvittavat vitamiinit ja kivennäisaineita.

Ja siellä mussä tapahtuu, siellä on lapsia.

Tässä vielä WV Busian konttori.

Nämä ovat katulapsia. He imppaavat liimaa ja kohtaavat elämässään julmuutta. Heistä suurin osa kuolee nuorena. Samin talolla tapaamamme nuorimies sanoi että kaikki hänen kanssaan pyörineet katulapset ovat jo kuolleet.  Hän oli kiitollinen, että oli hengissä ja kiitti bändiprojektia.

Busia#päivä oli perjantai. Sen jälkeen siirryimme Murchindon luonnonpuistoon. Poissa oli köyhyys ja puute. 

Sunnuntaina olimme Safarilla ja Niilinristeilyllä.

Maanantaina vaihdoimme - jos mahdollista vielä hienompaan hotelliin, Niilin rannalle. Eikä ohjelmaa.... Eka vapaa!

Huomenna pitkä ajomatka Entebbeen ja pitkä lento kotiin lähtee illalla myöhään. 

Lämpötila on pysytellyt päivisin 40 asteessa ja yölläkin on ollut Suomen hellelukemia. Ei ihan helpoin rasti.

Joten: tässä tämä tarina. Huojuvista neteistä johtuen tätä tarinaa tulee kun on aikaa ja netti toimii.

Uusi pävä, uudet kujeet

Saman puun alle kokoonnuimme jälleen Kirewaan . Kävimme läpi organisaatioita, joiden toimintaa WV on tukenut. 

Meitä kummeja lähinnä oli kyläyhteisöjen vapaaehtoisten yhdistys COVA. 

COVA vastaa sponsoroinnin kirjeenvaihtoa, eli käy kummilapsen luona monitoroimassa lapsen, tuo mahdollisen kirjeen tai paketin ja neuvottelee esim. sponsorin lahjarahan käytöstä. Tämä tapahtuu joka 90. päivä, eli käytännössä kerran kolmessa kuukaudessa. Kirewan lapsen kummi saattoi löytää paikallaolleista vapaehroisista juuri oman kummilapsensa kirjeenvaihdosta vastaavan henkilön. WV on kouluttanut vapaaehtoisia ja tukenut heidän toimintaansa.

Välillä piti neuvonpito lopettaa, kun lounastamme oltiin tuomassa.  Ovat nuo pään päällä kantajat taitavia ja vahvoja!  

Seuraavaksi oli esitysvuorossa KFDA Kirewan farmers development association. Se vastaa maanviljelystukitoimenpiteistä Kirewassa. Se on maanviljelijöiden tuotanto-, markkinointi- ja koulutusalusta. Se on perustettu v.2009 ja WV on tullut mukaan tukemaan toimintaa. Pyrkimys on muodostaa maanviljelijäryhmiä, jotka esim. yhteisesti varastoivat tuotteensa ja myyvät vasta kun saavat kunnon hinnan. Tällaisia ryhmiä yhdistyksessä on nyt 135. Maanviljelijöitä rohkaistaan myös säästämään.  

Hunajantuotanto on yksi yhdistyksen tukema toiminta. Hunajaa puristetaan itse, se purkitetaan, mitataan esim sen kosteuspitoisuus ja purkin kylkeen liimataan etiketti ja mitatut arvot.

Mehiläiskennot

Tässä hunajaa purkissa etiketteineen,  hinta 1000 sillinkiä, 25 senttiä.

Ugandassa on pahin kuivuus sitten 10 vuoteen. Viime vuonna sadekausi oli kuivempi. Tärkeää esim on nyt jalostaa lajikkeita, jotka kestävät kuivuutta. Tätä työtä tehdään yhdistyksen toimesta, vartetaan kestävämpää lajiketta kasviin.  Näin saatuja taimia myydään viljelijöille .

Kolmas organisaatio on pankki. Se antaa lainoja jäsenilleen ja tallettaa säästöjä. Tällä tavalla voi esim aloittaa liiketoiminnan tai ottaa hätäapulainan.

Pankin konttori.

Kaikki organisaatiot toimivat järjestelmällisesti, kirjaavat tarkasti toimintansa, kehittävåt toimintaansa. Kaikki tapahtuu paikallisten voimin, WV taustatukenaan auttamassa kouluttaen ja opastaen.

Kävimme myös mallikeittiössä: energiaa säästävä uuni ja astioiden kuivausteline tarpeeksi korkealla, jotta eläimet eivät siihen yltäisi .

Kyliä kiertäessämme törmäsimme myös tähän ongelmaan: pömppövatsa ja laihat käsivarret kielivät proteiinin puutteesta. Tämä kylä oli vasta alussa avustustyön suhteen.

Viimeisenä kävimme tutustumassa naisten säästöryhmään. Tapasimme joukon naisia, jotka perustivat säästöryhmän ja alkoivat ottaa lainoja saadakseen elinkeinon. Yksi pyykkäsi, yksi myi vanhoja vaatteita, kuka mitäkin. Voitolla hankittiin tarpeellista, kuten yksi hankki lehmän. Naiset vaikuttivat voimaantuneilta, he olivat pystyneet vaikuttamaan omaan elintasoonsa. Hiukan meitä toki närästi kun yksikin raskaana oleva oli ottanut miehensä takaisin, vaikka tuo oli hänet jättänyt! Ja muuten: aika moni noista naisista oli raskaana....

Olimme monen ryhmän ja monen kylän vieraina. Näimme ja kuulimme yhtä monta tanssia, laulua, tervetuliaispuhetta, jäsenten esittelyjä, kiitospuhetta ja kaikkien edistysaskelien listaamista. WV oli ollut kaikissa jotenkin mukana. Usein WV oli hankkinut välineitä, milloin kaivon, milloin stetoskoopin. Usein WV mainittiin koulutuksen antajana. 

Myös me annoimme kaikkemme: tanssiinkutsuista emme kieltäytyneet ja beaver-song esitettiin aina sopivassa välissä.

Ota esiin kamera, yritä ottaa kuva, ja kuvassa on kymmeniä silmäpareja!  Ja aina yhtä innostava on nähdä kuva kamerassa! 

Kummitytön tapaaminen

Liput liehuen lähdimme matkaan, pian tapaamme kukin oman kummilapsemme.  Tämän(kin)  vuoksi tänne tultiin! 

Mutta koska kyseessä on opintomatka, niin toki ensin asiaa. Tällä kertaa vierailimme Kirewan terveysasemalla. Se on kolmostason terveysasema. Se antaa ensiapua, toimii neuvolatoiminnoissa, antaa terveyskasvatusta, hoitaa rokotukset ja hoitaa synnytyksiä.  

Tässä on terveysaseman henkilökuntaa. Oikealta johtaja, sitten kaksi kätilön, laboratorion hoitaja/teknikko ja tilastojen ylläpitäjä, olisikohan jonkinlainen sihteeri. 

Tässä vastaanotolle tulijoita. Heistä kirjataan tiedot ylös, punnitaan, mitataan käsivarren ympärysmitta ja muuta tärkeää ja ohjataan oikeaan paikkaan. 

Kirjaukset ovat isossa viikossa ja nämä sitten oli 'tilastoitu' toimistohuoneeseen. Äitiysneuvola toimi yhdessä huoneessa, taisi johtajallakin olla oma huoneensa.

Synnytyssali oli myös, siellä muutama sänky ja patjat, eipä juuri muuta. Osastolla makoili nuori äiti vuorokauden ikäisen vauvansa kanssa. Siinä me vain kaikessa rauhassa kävimme vuorollaan ihastelemassa pikkuvauvaa ja kuvaamassakin heitä. Äiti vain hymyili, antoi luvan kuvaukseen ja kurkkaamiseen.  

Tämä oli siis kolmannen tason terveydenhuollon toimintaa. Paikalla oli myös ykköstasolla toimijoita, vapaaehtoisia,  jotka kulkivat kylissä, tunsivat siellä asuvat ja antoivat valistusta. He toimivat tämän keskuksen ja kylien linkkinä. Neljäs taso on aluesairaala, jossa hoidetaan sairauksia. Jos keskuksessa todetaan hoidon tarve, asiakas passitettiin hoitoon. Ambulanssin keskukselle ei ole, ja kyydin joutuukin itse järjestämään ja kustantamaan.

Oli vaikea keskittyä tämän jälkeen, kun istahdimme puunvarjoon hetkeksi ja meille kerrottiin että osa kummilapsista on jo saattajineen paikalla, istuen puun toisella puolella! Minä tunnistin tytön heti. Keskustele siinä sitten terveydenhuollosta! Vaikea rasti.

Lopulta! Meidän kummityttömme nimi sanottiin ensimmäisenä ja tyttö kapsahti suoraan syliin! Veimme tuolit toisen puun suojaan ja saimme sinne osan perheestä. Yllätys oli melkoinen, kun äiti kantoi vauvaa sylissään! Perheen nuorin jäsen on ainoa poika, nyt 8 kk ikäinen. Hänellä on kolme vanhempaa sisarusta, 9- ja 11- vuotiaan ja Mary, kummityttömme. Muutamia tiedon hataruuksia oli muutenkin, luulimme Marin olevan 17-vuotias, mutta ikä olikin kuulemma 15 v. 

Rupattelimme pitkään, isä osasi hyvin englantia ja oli tosi aktiivinen kysyessään meidän elämästämme Suomessa. Vaikea hänen oli kuitenkin  kaikkia asioita ymmärtää, kuten miten ihmeessä niin kylmässä voi pärjätä. Olikohan kukaan perheestä ollut poissa kotiseudulltaan eläissään? 

Kenttälounaan söimme muun perheen tapaan sormin. Riisiä ja papukastiketta, ei se ihan kommelluksitta sujunut.

Illalla ei pääkopassa toiminut mikään. Oli aika raskas iltapäivä, joskin ihana! 

Voi mikä päivä!

Voi mikä päivä! Kävimme kahdessa koulussa Nabyogan alueella, molemmat julkisia kouluja. Kouluahan Ugandassa käydään useita vuosia, ongelmana on lapsien suuri määrä ja opettajien vähyys ja osaaminen. Kun luokalla on sata oppilasta ja yksi opettaja tai koulussa on 988 oppilasta ja kuusi opettajaa, voi vain aavistaa mitä siellä opitaan. Yksi haaste on myös se, että kodintyöt estävät kouluunmenon, matka kouluun voi olla pitkä tai perheellä ei ole varaa välttämättömiin koulutarvikkeisiin.

Pikku huomio: olimme shillinkimiljonäärejä hetken! Rahoissa on paljon nollia, tonneilla ostetaan pikkutavaroita. 1000 shillinkiä =0,24 euroa.

Liikkis kohtaaminen pikkuisen tyttösen kanssa.

Joillakin koululapsilla oli mukana myös vauvaikäisiä sisaruksia, tässä heistä yksi.

Luokassa oppilaita oli paljon mutta hyvässä kurissa ja nuhteessa. Opettaja oli auktiriteetti.

Tässä tytöt opettavat terveyssiteiden tekoa. Tytöt joutuvat jäämään pois koulusta kuukautisten aikana, mutta nyt kun heille on opetettu miten kestositeitä voi valmistaa ja miten käyttää, on koulunkäynti mahdollista niinäkin aikoina. Koulussa myös opetetaan, että se on luonnollista naisena, jolloin pojatkin lopettavat pilkkaamisen. Nämä tytöt opettavat taitoa myös äideille.

Tässä näytetään kuvia kännykästä. Se ehkä alkoi muutaman lapsen kanssa, mutta aika nopsaan lapsia on ympärillä niin, ettei kummia enää näy

Tässä lounaamme. Maniokkisosetta, riisiä, kanaa. Vasta kun olimme syöneet liian suuret annoksemme kiltisti loppuun, kuulimme että lapset saavat meidän jämiä ja sen mitä on jäänyt. Pienemmälläkin olisimme pärjänneet... 

Loistava oppitunti kolmannelle luokalle. Opettaja aktivoi, toisti asiaa usein, hyvälle vastaukselle taputettiin, yhdessä lausuttiin ja opettaja olisi käynyt estradille esiintymään. Kun kaikki oli taululla, annettiin tehtävä, jossa piti tehdä kaikki uudestaan. Helppoa niille, jotka saivat ksikki vihkoon. Aihe oli poultry, eli lintueläinten hoito, englanniksi.

Jos alkuun kuvittelin, että nämä ihanat ihmiset olivat mun kiinnostukseni kohteina noin yhtäkkiä huomasin, että noin sata silmäparia seurasi herkeämättä minua ja muita kummeja. Me taisimmekin olla kohteina. 

Matkapäivä ja ensimmäinen päivä Ugandassa

Matka sujui Entebbeen asti hyvin. Lentoasemalle tulimme hyvissä ajoin ja viisumitkin saatiin leimattua. Sitten suuri osa ryhmäläisistä sai ikävän viestin: matkalaukut jääneet jonnekin Eurooppaan. Kun 15 tuntia matkustettuaan törmää afrikkalaiseen byrokratiaan saa pitää huivistaan kiinni. Kiire ei ole mihinkään , papereita täytettäviksi riitti vaikka kuinka ja jokainen meistä otettiin vastaan kuin olisimme olleet eri matkoilla. Siinä sitten kirjattiin tietoja! Minä sain matkalaukun, mutta Seppo ei. Meillä onkin nyt ihan oman hajuisensa ryhmä ja laukut loistavat poissaolollaan edelleen. +30 astetta hellettä kruunaa koko tilanteen.

Lyhyen yön jälkeen lähdimme kohti Tororoa viidellä jeepillä. Matkalaukkuja nyt ei ollut yliänkeensä 😎... Jotakin positiivista piti yrittää keksiä.

Liikenne oli lähes kaaosta ja ruuhka oli totaalista.  Kampalan ohi päästiin noin kolmessa tunnissa, kilometrejä n.50!

 Kaikkea näkyi, koululaiset aloittivat koulunkäynnin tammikuun loman jälkeen. Ihmisiä oli tosi paljon liikenteessä.

Lounaalle pysähdyimme purjehdusseuralle, ylellinen paikka. Siihen kuului myös veneajelu Niilinlähteillä.  Vesilintuja täällä on paljon, Victorian järvi on suuri. Kiersimme järven rantaa matkallamme.

 Tästä kohtaa jatkuukin Niili ja tästä kohtaa Niilin suistoon veden kestää virrata 3 kk. Aikamoinen joki siis!

Muuten päivä oli autossa nuokkumista. Tämä herra kävi meitä moikkaamassa ja näitä on kuulemma täälläkin hotellin ympäristössä

Lopulta illalliselle ja nukkumaan jotelliin. Uudet seikkailut odottavat!

Kotiin jäävät

Mä kans tuun mukaan.... Bigi ❤

Cara jää katsomaan ikkunasta ❤